Uusia kasvilajikkeita, viljelyvarmuutta, kasvi- ja eläintilojen yhteistyötä, investointeja, maataloustukea, uusia tuotteita ammattikeittiöille, kuluttajien ennakkoluulottomuutta. Kotimaisten palkokasviarvoketjujen kehittäminen tarvitsee kaikkia näitä toimia, yhdessä ja erikseen. Viesti tuli selväksi työpajassa, jonka järjestimme alan toimijoille 2.11.2020.
Työpajaan osallistui 30 asiantuntijaa alkutuotannon, elintarviketeollisuuden, ruokapalveluiden, kaupan ja ravitsemuksen parista. Työpajan aluksi osallistujat kuulivat esimerkkejä palkokasviarvoketjujen kehittämisestä eri puolilta Eurooppaa. Voit katsoa tilaisuuden talleenteen ja esitysten kalvot tästä. Sen jälkeen siirryimme etsimään ratkaisuja kotimaisten palkokasvien viljelyä, jatkojalostusta ja kulutusta vaivaaviin pullonkauloihin.
Lisää viljelyvarmuutta ja yhteistyötä tuotantoon
Alkutuotannon vahvistamiseksi tarvitaan tutkimusta, kokeiluviljelmiä, viljelyohjeita, tiedotusta, neuvontaa ja viljelijöiden kokemusten vaihtoa. Kotimaiseen kasvinjalostukseen on satsattava edelleen, jotta saataisiin viljelyvarmempia, nopeammin tuleentuvia ja lakoontumattomia lajikkeita. Työpajassa esitettiin, että kestävän elvytyksen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan suunnattua rahoitusta voisi suunnata uusien, kestävää ruokajärjestelmää tukevien lajikkeiden kehittämiseen. Teollisuuden puolelta toivottiin selkeää viestiä siitä, millaista laatua se toivoo sadolta.
Yhteistyön kehittäminen kasvi- ja eläintilojen välillä voisi auttaa vähentämään taloudellisia riskejä tilatasolla. Mikäli palkokasvisadosta ei tule elintarvikekelpoista, kuten Suomessa nykyisissä kasvukausien sääoloissa helposti käy, tulisi sato saada myydyksi eläinten rehuksi, joko rehuteollisuuteen tai toiselle tilalle. Rehulaatuisen siemensadon voi käyttää sikojen tai broilerien rehuksi, ja jos näyttää siltä, että sato ei ehdi tuleentua, voi palkoviljoista korjata kokoviljasäilörehua karjatiloille. Myös sopimustuotantomallien kehittäminen viljelijöiden ja elintarvike- ja rehuteollisuuden välille on tärkeää taloudellisen varmuuden lisäämiseksi.
Maatalouspolitiikka on tärkeä keino tukea palkokasvien viljelyä. Kohdennetuilla tuilla voidaan lisätä palkokasvien viljelyalaa. Työpajan osallistujat korostivat kuitenkin, että tärkein viljelyhalukkuutta lisäävä tekijä on markkinoilta saatava hinta ja markkinoiden toimivuus.
Viljelyosaamista on kehitettävä edelleen viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhteistyöllä, myös rikkakasvien torjunnan osalta. Neuvontaa kaipaavat paitsi palkokasvien viljelyä aloittavat, mutta myös ne viljelijät, jotka ovat jo hyvässä vauhdissa ja etsivät keinoja kasvuolosuhteiden ja sadon parantamiseen. Tilojen välinen yhteistyö auttaa viljelykiertojen kehittämisessä ja palkokasvien hyötyjen esiin saamisessa (esimerkiksi esikasviarvo, maan kasvukunnon hoito).
Teollisuudelta tarvitaan investointeja ja tuotekehitystä
Palkokasviarvoketjun kehittäminen vaatii investointeja teollisuudelta. Suomesta puuttuu tällä hetkellä kotimaista raaka-ainetta teollisuudelle jalostava ingredienttiteollisuus. Uuden tuotantolaitoksen rahoitus nostetaan esiin myös kestävä elvytys -työryhmän esityksessä. Työpajassa korostettiin, että yritysten tulisi nähdä kotimaisiin palkokasveihin panostaminen vaikuttavuusinvestointina. Palkokasvien avulla voidaan tukea sekä ympäristön hyvinvointia, että ihmisten terveyttä. Tämä viesti kiinnostaa myös sijoittajia, jotka haluavat sijoituksiltaan muutakin kuin tuottoa. Hiilinieluihin sijoittaminen on nouseva ala, josta kenties palkokasvitkin voivat hyötyä. Investointeihin tarvitaan myös yhteistyötä yritysten välillä. Esimerkkinä voi toimia lihateollisuuden yhteisinvestointina syntynyt Honkajoki Oy, joka käsittelee ja jatkojalostaa eläintuotannon sivuvirtoja. Myös ulkomailta voi löytyä hyviä ratkaisuja malleiksi jalostavan teollisuuden kehittämiseen.
Elintarviketeollisuus on satsannut uusien kuluttajatuotteiden kehittämiseen. Jatkossa tarvitaan paremmin suurkeittiöille sopivia tuotteita. Härkäpapu- tai hernerouhe soveltuisi suoraan moniin ruokiin, ja voisi auttaa korvaamaan ulkomaisen soijan, mutta myös pidemmälle jalostettuja elintarvikkeita tarvitaan. Jalostavan teollisuuden toimijoita tarvitaan lisää. Vastuulliset, innovatiiviset julkiset hankinnat voivat avittaa kysyntää.
Tahtotilaa kotimaisen palkokasvien käyttöön teollisuudesta löytyy tällä hetkellä hyvin. Suomessa on maailmanluokan osaamista elintarvikkeiden tuotekehityksestä ja elintarviketuotannosta. Yritysten on kuitenkin vahvistettava yhteistyötä tuottajien kanssa. Sopimustuotannon kehittämisen lisäksi tarvitaan tiedonvaihtoa tuottajien ja teollisuuden välillä sekä lisäymmärrystä eri toimijoiden tarpeista.
Kuluttajien ylitettävä ennakkoluulonsa
Työpajassa ruokapalvelut nähtiin keskeisenä toimijana, joka voi liennyttää ruokavalintoihin liittyvää identiteettipolitiikkaa. Ruokapalvelut tavoittavat päivittäin suuren osan suomalaisista esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja armeijassa, siksi ammattikeittiöosaajien rooli ruokakulttuurin ja kansanterveyden edistäjinä ja tukijoina on keskeinen. Ruokapalvelut voivat usein olla ensimmäinen paikka, jossa kuluttajat kokeilevat erilaisia kasviproteiineja. Reseptiikan tulee olla kunnossa, jotta kokeiluja jatkettaisiin kotonakin. Viestinnässä on jatkossa vältettävä vastakkainasetteluja. Miksi puhua kasvisruuasta, kun voitaisiin puhua vain härkäpapubolognesesta? Hernekeitto on suomalaisessa ruokakulttuurissa erittäin tuttu ruoka ja mainio esimerkki siitä, miten palkokasveja ja lihaa voi yhdistää samaankin ruokaan monen makuun sopivalla tavalla.
Tahtoa, intoa – ja yhteistyötä
Harva tuotannonala saa nyt niin paljon huomiota osakseen kuin palkokasvit. Tahtoa kotimaisten arvoketjujen kehittämiseksi löytyy Suomessa. Edellä esitellyt eri toimijoiden esiin tuomat ratkaisut kertovat tästä selvää kieltään. Työpajassa ratkaisuja kotimaisten palkokasviarvoketjujen kehittämiseksi oli helppo löytää. Ratkaisujen toteutus vaatii nyt pitkäjänteistä yhteistyötä eri toimijoiden kesken.
Minna Kaljonen, Annika Lonkila, Jutta Kuusela, Marjukka Lamminen, Riitta Savikko, Casimir Schauman
Haluamme kiittää kaikkia työpajaan osallistuneita aktiivisesta kehittävästä otteesta. Järjestimme työpajan EE-trans, Leg4Life, Legumes translated, Ville -hankkeiden välisenä yhteistyönä.
Katso Arvoa palkokasveilla -webinaarin (2.11.2020) tallenne ja esitysten kalvot tästä:
Webinaarin esitykset:
- Frederick Stoddard – Opening speech: Legumes in Finland and the world
- Ulrich Quendt – Demonstration and knowledge transfer network for expanding and improving cultivation and utilisation of field peas and beans in Germany
- Leopold Rittler – Soya from Europe: A climate-friendly opportunity for our agri-food system
- Karen Hamann – The diversity of business cases and opportunities for grain legumes in food
- Anne-Maria Pajari – The role of legumes in the planetary health diet
- Sari Iivonen – Closing remarks