Palkokasvien viljelyyn, jalostukseen ja tutkimukseen panostetaan nyt voimakkaasti. Ruokajärjestelmän murroksessa palkokasvialan kehitys on toivottu valopilkku.
Koronapandemia on laittanut monen arkielämän uusiksi ja herättänyt myös kyseenalaistamaan ruokajärjestelmän rakenteita ja toimintatapoja. Huoltovarmuuden, omavaraisuuden ja resilienssin korostuminen julkisessa keskustelussa on antanut vahvaa tukea palkokasvialan kehitykselle.
Palkokasvien viljelyssä on positiivista virettä
Vilja-alan yhteistyöryhmä asetti vuonna 2018 tavoitteeksi palkokasvien viljelyalan viisinkertaistumisen 5-10 vuoden aikana. Se onkin kasvanut vuoden 2018 tasosta noin 13 000 hehtaaria, mutta kirittävää riittää. Viljelyalan olisi lisäännyttävä vähintään noin 15 000 ha vuosittain, jotta tavoite voitaisiin saavuttaa. Ilmassa on kuitenkin positiivista virettä.
Maatalouspolitiikka on keskeinen väline, jolla ohjataan palkokasvien tuotantoa. Tämä nähtiin kasvukaudella 2020, kun EU:n valkuais- ja öljykasvien tuotantosidonnaisten palkkioiden lisääminen kasvatti Suomessa erityisesti rehuherneen viljelyn suosiota ennennäkemättömän voimakkaasti. Sen viljelyala on jo nyt yli kolminkertaistunut 2018 tasosta. Uusien satoisampien ja haitta-ainepitoisuuksiltaan alhaisten lajikkeiden toivotaan lisäävän kiinnostusta myös härkäpavun viljelyyn ja käyttöön rehuna ja elintarvikkeina.
Kuva: News Øresund – Johan Wessman, CC BY 2.0
Rehuteollisuuden kiinnostus herneen ja härkäpavun käyttöön on lisääntynyt soijan markkinahinnan nousun myötä. Saatavuushaasteiden ja runsaan kilpailun vuoksi soijan hinta on nyt korkeimmillaan kuuteen vuoteen, vaikka 2012-2014 vuosien huippuihin onkin vielä matkaa. Rehu- ja elintarviketeollisuudessa hinnan lisäksi merkitystä on kuitenkin myös raaka-aineen tasaisella ja varmalla saatavuudella. Tähän tärkeä kannustin on esimerkiksi sopimusviljely, joka takaa viljelijälle varman sadon menekin kaikissa markkinatilanteissa. Ratkaisuksi on ehdotettu myös osuuskuntamuotoista toimintaa, joka voisi mahdollistaa palkokasvituottajien riskinjaon.
Kasvukauden pituuden merkitys palkokasvien viljelyn rajoitteena Suomessa vähenee koko ajan, kun lämpösummakertymien ennustetaan lisääntyvän 30 vuodessa noin 200 °C. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan poista sateiden epätasaisen jakautumisen, tautien ja tuholaisten vaikutusta sadonmenetyksiin, usein päinvastoin.
Kuluttajien asenteet tukevat palkokasvien lisääntyvää viljelyä ja käyttöä
Palkokasvien, pähkinöiden ja siementen kulutus on lisääntynyt Suomessa tasaisesti viimeisen 20 vuoden aikana. Tästä huolimatta kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä palkokasvien kulutusta olisi varaa vielä lisätä, jotta ravitsemussuositukset toteutuisivat. Nykyiset kulutustrendit, kuten ympäristötietoisuus ja terveellisyys, kuitenkin tukevat palkokasvien lisääntyvää käyttöä.
75 % suomalaisista pitää palkokasvien viljelyä Suomessa hyvänä tapana lisätä ruokaturvaa
Leg4Life-hankkeen syksyllä 2020 toteuttamassa kuluttajakyselyssä suomalaisista noin 75% piti palkokasvien viljelyä Suomessa hyvänä tapana lisätä ruokaturvaa. Lisäksi 70% piti yleisesti tärkeänä, että palkokasveja tuotetaan Suomessa. Noin 60% oli samaa mieltä siitä, että palkokasvituotannosta muodostuu uusi tulonlähde maaseudulle ja että palkokasvipohjaiset elintarvikkeet olisivat Suomelle hyvä vientituote.
Kasviproteiinielintarvikkeiden vienti on toistaiseksi vielä pientä, mutta ala kehittyy vauhdilla. Alan markkinat kasvavat Euroopassa noin 7 % vuosittain ja erityisesti Länsi-Euroopan markkinat vetävät kasviproteiinituotteita. Suomen viennin mahdollisuudet piilevät lisäarvotuotteissa, joita voidaan markkinoida esimerkiksi luomuna, gluteenittomina ja viljattomina – palkokasvit soveltuvat näihin erinomaisesti.
Tähän saakka merkittävä pullonkaula kotimaisten palkokasvielintarvikkeiden kehitykselle on ollut kotimaisen kasviproteiinien raaka-aineiden, kuten herneisolaatin ja –konsentraatin, puute. Tämän vuoksi Kestävä elvytys –työryhmän investointiehdotus kotimaisen kasviproteiinien raaka-aineteollisuuden kehittämiseksi on otettu vastaan ilolla. Tämä investointi vauhdittaisi täysin kotimaisista raaka-aineista valmistettujen palkokasvituotteiden tuloa markkinoille.
Kirjoittaja: Marjukka Lamminen